Takana on varsinainen simulaatio koiranomistajan arkea. Omaksi ilokseni, sekä ystäville palvelukseksi, otin hoteisiini pikku Jack Russel Kaapon, kun isäntäväki-Issues vieraili Adidaksen kutsumana New Yorkin mailla. Täytyy sanoa, etten ole aikoihin ulkoillut yhtä antaumuksella ja säännöllisesti, saatika jutellut yhtä paljon tuntemattomien ihmisten kanssa kuin viimeisen viikon aikana! Kaapo on ihastuttava ja helppo pieni koiralapsi, joka on niin hiljainen ja tyytyväinen hoidokki, että pari kertaa unohdin kotona yksin ollessani kokonanan hänen läsnäolonsa. :D Pikku hoitolapsi ehti lapsirakkaana nelitassuna hurmata monia ystäviä, naapureita ja kadun kulkijoita. (Kännykkäkuvat ovat harmillisen suttuisia, mutta toivottavasti tunnelmat välittyvät silti.)
Oma peilikuva ei tullut viikon mittaan ilmeisesti liian tutuksi, koska näitä
matseja otettiin moneen kertaan. Pieni höppänä!
Tämän ovivahdin ohi ei ilman harhautusta menty! Ja tätähän toistui vain niinä kertoina,
kun Kaapoa ei oltu ottamassa mukaan. Kun taas oli vaikkapa aamulenkin aika, niin
otuksen sai kantaa ovelle, jos halusi välttyä hippaleikiltä.
otuksen sai kantaa ovelle, jos halusi välttyä hippaleikiltä.
on saattanut napata joku aivan muu.
Ravintolapäivän kovaonninen sai otsaansa hieman
currya, niinpä sai nimen Karri Koira.
Tervetuloa toistekin Kaapo! Olet ansainnut Pinkin Tornin koirahotellin
kanta-asiakkuustason Viisi tassua!
Sydän
Sydän
Tekstit
2 kommenttia:
Voi Kaapoa <3 meilläkin asuu kaksi tuollaista viipottajaa, löytyy mm. täältä http://aboutmissordinary.blogspot.fi/2012/12/filmitahtia.html ja täältä http://aboutmissordinary.blogspot.fi/2013/01/accessorizing.html :)
Ihania koiria ja hauskoja kuvia, oli pakko katsoa heti. :)
Ja Kaapo oli kyllä mainio vieras, varsinainen ohjelmanumero, jopa silloin kun ei mitään ihmeellistä edes puuhannut.
Lähetä kommentti